sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Joku roti

Tänä vuonna minun tulee luettua jonkin verran opiskeluihin liittyvää kirjallisuutta. Päätin, että näitä kirjoja en kommentoi tähän lukupäiväkirjaan, sillä joudun kirjoittamaan niistä ihan tarpeeksi muutenkin. Joku roti sentään tunnollisuudessakin.

Ja sitten löysin tämän kirjoituksen, jossa analysoin todella pitkästi yhtä nykyisiin opintoihini liittyvää teosta.


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Eno, arkku ja Jussi

Petri Tamminen: Enon opetukset.
Otava 2006.
Äänikirja Otava 2011
Lukijana Esa-Matti Pölhö

Kirjan alussa 12-vuotias Jussi lähtee enonsa Ollin kanssa hankkimaan isoisälle arkkua. Eletään 1980-luvun alkua, televisiosta seurataan Dianan Ja Charlesin häitä. Arkkureissulla on mukana myös enon ystävä Myrsky. Matkalla nuoret miehet päättävät Myrskyn ehdotuksesta kokeilla, voiko arkkua käyttää veneenä. Hämmentynyt Jussi seuraa tilannetta vierestä.

Sama asetelma säilyy koko elämän. Kirjan minäkertoja Jussi seuraa sivusta enonsa elämää. Parikymppisenä, perheellisenä miehenä hän lähtee enon luo kalaan ja joutuu tahtomattaan keskelle ihmissuhdedraamaa. Lukijalle ei ole yllätys, että Jussin omakin avioliitto kariutuu myöhemmin.

Romaanin lopussakin on arkku ja Charles on vihdoin saanut Camillansa.

Pidin kovasti Tammisen tyylistä, jota Esa-Matti Pölhö tulkitsi todella osuvasti. Minulle tuli Olli-enon ja Myrskyn toilailuista mieleen Antti Tuurin Pohjanmaan miehet, jotka myös kompastelivat omilla elämän poluillaan.

Vaikka kirja oli oikeasti hyvin lämminhenkinen ja sympaattinen, se sai minut miettimään suomalaisen miehen asemaa. Tällaisiako suomalaiset miehet ovat? Rakastettavia renttuja ja sivussaseisovia reppanoita. En ihmettele yhtään, että suomalaiset nuoret miehet eivät halua lukea romaaneja, jos niissä tarjotut miehen mallit ovat näin masentavia. Onneksi Tamminen on lempeä ja selvästi luomiensa henkilöiden puolella.